Ratkaisukeskeisyys tarkoittaa toimintatapaa, jossa pääasiallinen tavoite on ratkaisun löytäminen. Ratkaisukeskeisyydessä olennaista on se, että henkilö itse etsii ratkaisun haasteeseen tai ongelmaansa ja ohjaaja vain tukee ja auttaa häntä tässä. Pohjimmainen ajatus on, että jokainen tietää itse parhaiten, mikä ratkaisu itselle sopii, mutta joskus sen löytämiseen tarvitaan toisen henkilön apua.
Ratkaisukeskeinen puhe
Ratkaisukeskeiseen puheeseen kuuluvat avoimet kysymykset, joihin ei voi vastata vain kyllä tai ei. Tällaisia kysymyksiä ovat esim.
Mikä? Mitä? Missä? Milloin? Miten? Kuka?
Tarkentavat kysymykset, kuten
Kerro lisää, tarkoititko…
Tavoitetilaa kartoittavat kysymykset, esim.
Millaiseksi toivot tilanteen muuttuvan?
Millainen tilanne on silloin, kun se toimii?
Millainen on riittävän hyvä tilanne, miten asiat toimivat silloin?
Mikä auttaisi edistymään tilanteessa?
Myönteisiä poikkeuksia kartoittavat kysymykset kuten
Milloin ongelmaa ei ole ollut? Milloin asiat sujuivat hyvin? Mikä silloin auttoi?
Selviytymistä koskevat kysymykset kuten
Miten olet selvinnyt hankalista tilanteista aiemmin? Mikä sinua on auttanut? Keneltä olet saanut apua?
Aistiesteettömyys
Aistiesteettömyydellä tarkoitetaan tilaa, jossa aistit eivät kuormita ihmistä liikaa. Neuropsykiatrisiin oireyhtymiin liittyy monesti myös aistiherkkyyttä, jonka aiheuttamaa oireilua voidaan helpottaa aistiesteettömällä ympäristöllä.
Liian voimakas valaistus saattaa häiritä toisia. Toisaalta osaa haittaa hämärä valaistus. Myös melu, yllättävät ja/tai kovat äänet ja epäsopiva lämpötila voivat haitata keskittymistä.
Aistiesteettömyyttä tukevat tiloissa esim. rauhalliset värit, vihersisustaminen, taulut ja sopivat kalusteet.